Vuosi vähemmällä – kirppispöydän kautta uuteen alkuun
Kävimme tänään Annan kanssa siivoamassa ja täyttämässä molempien kirppispöydät. Ensimmäisen kahden päivän tuotto: 31 euroa. Ei mitään päätähuimaavaa, mutta pienikin raha tuntuu merkitykselliseltä, kun sillä on tarkoitus. Tällä summalla aion ostaa kotiin uuden WLAN-jakoboksin, jotta työskentely kotona sujuisi sujuvammin. Kotitoimisto kaipaa kipeästi pientä parannusta nyt kun meillä on kaksi etäilijää. Mies on palkkatöissä ja minä osa-aikaisena opettajana tämän kevään samalla kun etsin uutta duunia. Perjantaina työsopimukseni päättyy kunnalle, eikä uutta kokopäiväistä pestiä ole vielä löytynyt, vähän jännittää.
Tämä epävarmuus on yllättäen kutsunut kylään vanhan kaverin eli Silmägatein. Eli silmä joka tulehtui kesällä rankan vuoden päätteeksi. Siksi päätin rakentaa kotiin selkeän työpisteen, jotta voin erottaa työn ja vapaa-ajan – tarvitsen selkeyttä arkeen, jotta pää pysyy kasassa.
Miksi tämä kaikki on niin tärkeää?
Kesällä sain siis ihottuman silmäluomiin, ja se paheni viikko viikolta. Se kulki mukanani syyskuuhun asti ja katosi vasta loka- ja marraskuussa. Olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta, mutta joulukuussa, kun työssä oli kiireisimmät viikot, ihottuma palasi. Uskon, että tämä on kehoni tapa kertoa minulle, että stressi on tullut jäädäkseen, ellei arjessani ole selkeitä rajoja ja rytmiä.
Keväällä olin ajautunut eräänlaiseen tyhjiöön – kelluin vain arjessa ilman kunnollisia rutiineja. Etsin vakituista työtä, koska kaipasin säännöllisyyttä, mutta mitään sopivaa ei osunut kohdalle. Olin elänyt sitä “vapaata” unelmaa mutta se unelma ei yhtään sopinut minulle.
Mitä enemmän ajelehdin ilman rytmiä, sitä pahemmaksi ihottuma meni. Kun lopulta sain työpaikan elokuussa ja päivät alkoivat kulkea 8–16-aikataulussa, ihottuma alkoi parin viikon päästä helpottaa. Syyskuussa se oli jo poissa, ja arki sujui.
Tämä kokemus opetti minulle jotain arvokasta: kehoni kaipaa tasapainoa ja selkeitä rajoja. Siksi haluan rakentaa arkeni niin, että työ, sivutyö, yritysjutut ja vapaa-aika pysyvät omissa lokeroissaan. Voin paljon paremmin, kun pyörä pyörii tasaisesti – mutta vain, jos se pysyy rajojen sisällä.
Tämän viikon suunnitelma
Tämä viikko on pyhitetty työnhaulle ja keskeneräisten töiden loppuun viemiselle toisen työnantajan projekteissa. Joulun yli jäi monta asiaa roikkumaan, ja nyt on aika saada ne päätökseen. Lisäksi haluaisin ehtiä tehdä tälle vuodelle vision boardin eli unelmakartan. Uskon vahvasti siihen, että unelmat konkretisoituvat paremmin, kun ne kirjoittaa tai visualisoi itselleen.
Pitäisi myös suunnitella tämän vuoden somesisältöä. Jotenkin tuntuu, että suunnittelu ja organisointi luovat minulle turvaa – ne antavat tunteen siitä, että asiat ovat hallinnassa, vaikka kaikki ei olisikaan varmaa. Pienistä paloista rakentuu jotain suurempaa.
Päiväkirja – maanantai 7.1.
Rahaa kulutettu: 0 €
Usko siihen, että projekti onnistuu vuoden läpi: 21 %