Miksi luopuminen on niin vaikeaa?
Miksi luopuminen on niin vaikeaa?
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi joistain asioista on niin paljon vaikeampaa luopua kuin toisista. Tämä ajatus iski erityisesti tänään, kun siivottiin miehen kanssa meidän uuden kodinhoitohuoneen hyllyjä – huone, joka muuten on vielä vähän kesken. Mies löysi hyllystä mun vanhan pokaalin autokisoista. Jep, luit oikein – autokisoista. Tarkemmin sanottuna jäärallista.
Ajoin ensimmäisen (ja ainoan) kisani heti täytettyäni 18 vuotta, ja siitä irtosi hopeasija. Ei mikään huono saavutus, kun ajattelee, että se oli ensimmäinen talvi, jolloin olin ylipäätään ratin takana liukkaalla. Pokaali on kulkenut matkassa mukana siitä lähtien – asunnosta toiseen, laatikosta laatikkoon. Oikeastaan se pokaali ei edes ole tärkeä itsessään, vaan se, mitä se symboloi: kokemus, muisto siitä talvesta, se jännitys ja ylpeys. Silti, vaikka muisto on se, mikä merkitsee, me ihmiset takerrutaan fyysisiin tavaroihin. Miksi näin?
En osaa vastata tähän kysymykseen vieläkään, mutta tänään pokaali lähti kiertoon. Yksi ylimääräinen esine vähemmän – yksi askel kohti vähemmän tavaraa ja selkeämpää ympäristöä. Tämä karsimishaaste on edennyt paljon paremmin kuin aluksi ajattelin. Joka päivä löytyy uutta karsittavaa, ja se tuo samalla myös henkistä tilaa.
Maanantaina päätin siivota myös firman tavarat. Naistakomolla meillä on esimerkiksi Koko perheen rahakirjaa, jota ollaan tilattu myyntiin. Nyt niitä on jäljellä noin 20 kappaletta, ja haluan ne pois hyllyiltä pyörimästä. Päätin laittaa ne verkkokaupassa alennukseen, jotta ne saadaan kiertoon nopeasti. Lisäksi löysin takomon juomapulloja, vihkoja ja muuta toimistotavaraa, jotka kävin samalla läpi.
Yksi aikakausi päättyy
Tavaroiden läpikäynti tuli oikeastaan täydelliseen saumaan, koska nauhoitettiin juuri porukalla Syö, nuku, säästä -podcastin viimeinen jakso ikinä. Podi on tullut päätökseensä. Haikeaa, mutta samalla todella vapauttavaa. On aina vähän surullista lopettaa jokin projekti, joka on ollut pitkään osa elämää, mutta samaan aikaan se avaa tilaa uusille asioille ja mahdollisuuksille.
Tänään tehtiin muuten yksi todella iso päätös yritystoimintaan liittyen. Päätimme, että helmikuussa starttaava Asuntosijoittajien valmennus tulee olemaan Takomon viimeinen kierros tätä valmennusta. Iso päätös, mutta samalla tuntuu oikealta lopettaa tähän. Elämässä on tällä hetkellä paljon suuria muutoksia, mutta se ei välttämättä ole huono asia – päinvastoin. Muutokset voivat tuoda mukanaan uutta energiaa ja selkeyttä siihen, mihin haluaa keskittyä. Katselen tätä kaikkea hyvillä mielin ja avoimin silmin.
Päiväkirja – tiistai 7.1.
Kulutettuja euroja: 9,13 € (ostettiin pirtelöt lasten kanssa)
Tämä vuosi vähemmällä on ollut jo nyt iso oppimatka. Se on opettanut paitsi tavaroista luopumista, myös luottamaan siihen, että joskus vähemmän todella on enemmän – enemmän tilaa, enemmän selkeyttä, enemmän mielenrauhaa.