Kun kaikki muuttuu – ja samalla pysyy samana

Viime viikot ovat olleet yhtä aikaa kiireisiä ja pysäyttäviä. Vanha selkävamma ilmoitti itsestään niin kovalla voimalla, että päädyin päivystykseen. Vahvat lääkkeet sekottivat kehon ja mielen, ja olo on ollut nuutunut, vähän maansa myynyt. Ja kun päälle lisätään tammikuun harmaus ja loputon sade ja sumu, voi todeta, ettei säätilakaan varsinaisesti pelasta kokonaisuutta.

Samaan aikaan työnhaku on ollut intensiivistä – ja kyllä, tiedän, että monelle tämä kuulostaa oudolta. Moni kyselee, miksi ihmeessä haen töitä. Eikö olisi helpompaa olla yrittäjä ja vapaa, rakentaa omaa juttua ja päättää omista aikatauluista? Mutta sisäinen ääneni huutaa EEEII!

Viime vuoden vapaus tuli myös kantapään kautta opittujen haasteiden kanssa. Epäsäännöllisyys ja jatkuva epävarmuus tuntuivat liikaa. Tarvitsen rutiineja ja tekemistä, jonkinlaisen selkeän rakenteen arkeeni. Haluan säännöllisyyttä ja turvaa – mutta samalla haluan myös edetä, kehittyä ja haastaa itseäni. En halua laskeutua liian pehmeästi, mutta en myöskään hypätä takaisin kaaokseen.

Yksi asia, josta olen kiitollinen, on se, että ensimmäistä kertaa minulle myös soitetaan ja tarjotaan töitä. Kauan sitten haaveilin siitä, että olisin valinnut alan, jossa headhunterit hoitaisivat rekrytoinnit. Mutta silloin humanistina valitsin "väärin". No, elämä on matka – ja nyt tuntuu siltä, että kouluttautuminen ja lisäopinnot olivat oikea päätös. Päätin napata pari kurssia avoimesta yliopistosta, jotta helmikuussa on kalenterissa jotain, mikä vie ajatuksia eteenpäin.

Olen antanut itselleni helmikuun aikaa löytää töitä, ja vielä ollaan täysin aikataulussa! Olen päässyt moneen todella kiinnostavaan haastatteluun – IIK!

Säästäminen ja sijoittaminen – mitä kuuluu?

Vihdoin tuntuu siltä, että haluan taas viedä omia sijoituksia eteenpäin. Pitkään oli fiilis, että tarvitsin tauon – ja juuri siksi oli hyvä, että mukana oli remppapajat ja valmennukset. Ne täyttivät kalenterin ja toivat uudenlaista tekemistä.

Mutta nyt, kun into on palannut, päätimme käynnistää viimeisen kierroksen meidän asuntosijoittajavalmennusta helmikuussa. Se on yhden aikakauden loppu ja samalla iso muutos. Mutta se tuntuu oikealta päätökseltä – kaikkeen ei voi riittää. Samasta syystä myös Syö, nuku, säästä -podcast sai jäädä omalle paikalleen, valmiiksi.

Muutokset tuntuvat usein pelottavilta, mutta juuri nyt olo on levollinen. Suunta on selkeä – ja vaikka polku ei ole aina suora, ainakin tiedän, että olen menossa eteenpäin.

Miltä sun alkuvuosi näyttää? 🌿💭 Alkaa tuntua yksinpuhelulta nää blogipostaukset joten kertokaa nyt jotain elonmerkkejä :)